keskiviikko, 23. tammikuu 2019

Can you see what I see

Tietteks sen ku löydät jonkun siistin sivuston, teet sinne tunnuksen  ja sit se on vähä aikaa kivaa mut sit unohdatki käydä siel? Mulle on vähä niiku käyny sillai tän sivun kaa. En tiiä käyttääks tätä ees kovin moni? Nykyää ihmiset käyttää facee, snäppii, instaa ja mitä näitä on. Istuuks kukaa enää alas kirjottaa iha oikeeta blogii? Tai ees henkilökohtasta päiväkirjaa? Välil oon miettiny tätä. Tiiän kyl joitaki jotka kirjottaa edellee blogia mut tuntuu et tää blogibuumi on vaa kadonnu johonki. Joskushan oli se aika jollon kaikil oli blogi. Nykyää jos halun tsekkaa onks jonkun blogii ilmestyny mitää uutta nii kappas, ei enää tekstejä tai blogi on poistettu. Tavallaa harmi. 

Mut itelle ei ny kuulu mitää sen ihmeempii. Vuosi vaihtu ja oli iha jees meno. 

Oon innoissani ens kuusta ku sillo tulee tapahtuun kaikkee kivaa. Hitokseen keikkoja ja jotai bileitäki taitaa olla. Mut musta on just kivaa et on jotai mitä oottaa, on tekemistä. Ois tylsää jos elämässä ei tapahtuis mitää. 

Täs oli taas tämmöne avautumis/kuulumispostaus.

PS. Mun pääs soi Avatarin The eagle has landed. Se on HYVÄ! 

perjantai, 9. marraskuu 2018

Hei

Illan korvamatona toimikoon Aalloissa siis (Pienestä merenneidosta). Tykkäsin siitä pienenä ja tykkään edellee. 

Oon näköjää viimeks tammikuussa kirjotellu tänne o_o Onha täs tammikuun ja marraskuun välis ehtiny tapahtuun vaikka mitä. Oon käyny keikoil, tavannu uusii ihmisii, tuntenu onnellisuutta mut myös suruu. Ollu aika heikkojaki hetkii jollon on tuntunu ettei oikee jaksa. Mut täs mä silti oon. Ei kannata ikinä luovuttaa, eiks ni? Porskutellaan eteenpäi ja sitä rataa. 

Mitäkö suunnitelmii mul sit on viel tän vuoden puolel? Ei oikee mitää hirvee suuria. Pari stadin reissuu tiedos mistä oon kyl innoissani. Harvoin sielläpäi tulee käytyä. Lisää keikkoja myös ja nii. Jotai bileitäki ois kiva pitää viel täs joskus. 

Mut ei täs taas muuta, en sano et koittasin aktivoituu tän blogin suhteen jos en kuitenkaa osaa pitää sitä lupausta. Mut ehkä mä joku päivä taas palaan tänne. 

Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. -Muumipappa

maanantai, 8. tammikuu 2018

I, I go my own way

https://www.youtube.com/watch?v=mjF1rmSV1dM

 

Heips! Se on jo vuosi 2018. Tää vuosi ei alkanu hirveen hyvin...... Tai no, oltii kyl juhlimas ja se oli iha jees, juttelin samana iltana ihastukseni kaa puhelimes. Tunnustin viimein et tykkään siitä enemmä ku kaverina. Tää tyyppi myös sano tykkäävänsä musta. Kuiteski seuraavana päivänä sano ettei ollu puhunu totta, oli mukamas ollu nii sekasi. Väitti et tykkää musta vaa kaverina. Oon ollu siitä asti aika rikki... Miten se kehtas tehä mulle näin?! En tiiä miten tuun pääseen tästä ikinä yli.. Onneks oon saanu muuta ajateltavaa ku oon nähny kavereit ja näin mut.... Ei tää tunne silti lähe. Joudun näkee sitä jätkää loman jälkee ja just sellane olo etten tiiä miten päin olla sen seuras sit ku nään sen. Entä jos alan itkeen? Jos en osaakkaa esittää et kaikki on hyvin. Pelottaa. Toi ylläoleva biisi on ollu mun voimabiisi viimeaikoina. Tossa on hyvät sanat vaikkei ne ny sillee liity tähä mun tilanteesee. Mut anyways. Rakastan silti tota biisii. Eli joo, ei alkanu mun vuosi niiku olin aatellu. Toivottavasti jollaki alko paremmi. Ei mul muuta ny. 

torstai, 5. lokakuu 2017

I'm alive!

Laitetaas eka tähä alkuu tämmöne hieno biisi:

https://www.youtube.com/watch?v=NJsa6-y4sDs

Hei vaan!! Olin melkee unohtanu tän blogin olemassaolon. Huhtikuus vissii viimeks kirjotellu? Kauheeen pitkä aika. Ei mul mitää ihmeellistä asiaa, halusin vaa kertoo et elossa ollaa. Ja mitäkö mulle kuuluu? No, ihan hyvää, kiitos kysymästä. Oon käyny kattomassa bändejä, autellu sukulaista, ollu muutenki liikaa ihmisten kaa tekemisis. Iha kiva se on olla välillä sosiaaline. Joskus taas on vaa kiva istuu yksin kotona. Rakastan olla välil yksinki. Se tekee hyvää. Josta tuliki mielee et äippä ja iskä lähtee viikonlopuks mökkeilee ja sisko on vissii poikakaverillaa yötä jote oma rauha paras rauha! Tai no siis la oon menossa mut huomen saan sit viettää rauhas koti-iltaa. Saattaapi olla et katon Salkkarit, Vain elämää ja ehkäpä jonku leffan.. Et sellasii suunnitelmii. Ja kai mä jotai herkkujaki voisin syödä. Koti-illat on kyl välil parhautta! Tarviiko sitä ny aina olla menossa.. 

Noo mutta, tänää en oo tehny oikee mitää jännää. Kävin lääkäris jonka jälkee söin kunnon aamupalan, katoin telkkaa, kävin kirjastol iha muute vaa, söin, tulin kotio ja kävin kaupas. Et aikas normi päivä. Kattelin myös tossa äske Idolsin.. huomaa et taso on korkee, iha hyvii laulajii on. Vaikka ne tuomarit on sillee tiukkoja, nii ne vaikuttaa silti jotenki symppiksilt. Noo mut se siitä aiheesta. Ei mul oo oikee muuta sanottavaa. Tää oli tavallaa kuulumispostaus. Ens kertaa!

keskiviikko, 5. huhtikuu 2017

Find the meaning of life

https://www.youtube.com/watch?v=EN1D5SFw2ZE 

Siinä tän päivän korvamato. Sonata Arctica. <3 Näin bändin viimeks Nightwishin lämppärinä Ratinan Stadionil 2015. Siitä on jo hirrveen, hirrveen pitkä aika! (ei, en ole toki ollenkaa kattonu putouksen vanhoja pätkiä). Tos biisis on hyvät sanat ja siitähän tuo otsikkokin tulee.

Viime postauksesta tai ylipäätään viime käynnistä täällä on kivan pitkä aika. Kaikenlaista on ehtiny tapahtuun.. Tänää oli jotenki huono päivä. Sain viime yönä nukutuks ehkä about öö... 4-5 tuntia. Et sillee. En saa enää unta öisin. Ja sit ku saan unta siinä viimestää kahen maissa nii mul on siitä oikeesti vaa enää se muutama tunti aikaa nukkuu varsinki jos mun pitää olla puol ysin aikaa pysäkil.. Väsyttäny koko päivän mut en ala enää päikkäreitä nukkuu. Ehkä tänä yönä vois taas yrittää saada unen päästä kii. Äh, en tajua miten se voi olla nii vaikeeta. Mut öisin kaikki ajatukset alkaa paremmi kulkee ja sit alan vaa miettii asioita enemmä ja enemmä ja sit siitä ei kyl tuu yhtää mitää.. Mun päässä pitäs olla joku katkasin mikä katkasee mun ajatukset et saisin nukutuks. 

Mut viel suurempi päänvaiva on se etten oikeesti yhtäää tiiä mitä teen tulevaisuudes. Koko tulevaisuus pelottaa mua. En tiiä mitä haluun tehä. Tuntuu ettei mikää asiakaspalvelu ainakaa kiinnosta vaikka mul ois siihe koulutus. Mut ku ei. Halusin keskeyttää opinnot mut jatkoin silti. Toisaaltaha se kiva on et on paperit taskus jos mul napsahtaa joskus päässä et haluunki asiakaspalvelijaduuniin. Mut täl hetkel en ainakaa halua.. En oikeesti osaa olla hyvä asiakaspalvelija, oon ollu harjoitteluis sillo ku viel kävin koulua ja se oli välil aikamoista helvettiä. Aina ku joku tuli vaikka iha vaa kysyy et mis on joku tuote nii tuntu vaa et änkytän ja sössötän ja tuntu et olin iha kujalla. Varsinki jos kysees on vieras ihmine nii en vaa hemmetti osaa puhua kunnolla. Kai se on sitäki ku vaa jännittää liikaa tollaset uudet ihmiset/asiat. 

Täll hetkellä mulla ei oo oikeestaa muuta päänvaivaa. Miks aina valitan? Jos joku tätä vielä lukee nii voitko tulla takoomaa järkee mun päähän? Tuntuu etten oo muutaku valittanu tänne tai jotai. Tämmöne "ihan pieni" avautuminen vaa. 

Mut heei, on kuitenki kivaa et ulkona paistaa aurinko ja on kevät. Kesää kohti mennää ja se on hyvä juttu se!