Mummo oli kova matkustelemaan. Nyt hän oli valinnut kaukomatkan ja istuskeli thaimaalaisessa ulkoilmaravintolassa nautiskelemassa hyvästä ruoasta ja virkistävästä juomasta. Yhtäkkiä hän huomasi pienen suloisen koiran ja antoi sille loput ruoka-annoksestaan. Uskollisesti uusi pikkuystävä seurasi mummoa koko loppuloman ajan.
Kun kotiinpaluun aika tuli, mummoa alkoi surettaa pienestä lemmikistä luopuminen. Hän ei kyennyt jättämään koiraa vaan piilotti sen käsimatkatavaroihinsa. Toki mummo tiesi, ettei eläimiä saa viedä kotimaahan ilman asianmukaisia lupia, mutta hätä ei lue lakia.
Kotona lemmikki sai kuninkaallisen kohtelun, se jopa nukkui mummon tyynyllä. Eräänä aamuna pikkukoira vaikutti sairaalta. Sen silmät hehkuivat ja suu vaahtosi. Kun mummo lähestyi koiraa, se puraisi häntä kädestä. Mummo tilasi heti ajan eläinlääkäriltä. Tutkittuaan koiraa lääkäri tiukkasi mummolta:
- Mistä saitte tämän eläimen?
- Löysin tästä lähistöltä, mummo vakuutteli.
- Ette taatusti löytänyt. Mistä saitte sen? tiukkasi eläinlääkäri.
Paljastettuaan lopulta totuuden mummo kysyi:
- Mikä koirallani on hätänä?
- Ei se mikään koira ole vaan itämainen viemärirotta, joka on kuolemaisillaan tappavaan vesikauhuun. Eihän se vain ole purrut teitä?