Illan korvamatona toimikoon Aalloissa siis (Pienestä merenneidosta). Tykkäsin siitä pienenä ja tykkään edellee. 

Oon näköjää viimeks tammikuussa kirjotellu tänne o_o Onha täs tammikuun ja marraskuun välis ehtiny tapahtuun vaikka mitä. Oon käyny keikoil, tavannu uusii ihmisii, tuntenu onnellisuutta mut myös suruu. Ollu aika heikkojaki hetkii jollon on tuntunu ettei oikee jaksa. Mut täs mä silti oon. Ei kannata ikinä luovuttaa, eiks ni? Porskutellaan eteenpäi ja sitä rataa. 

Mitäkö suunnitelmii mul sit on viel tän vuoden puolel? Ei oikee mitää hirvee suuria. Pari stadin reissuu tiedos mistä oon kyl innoissani. Harvoin sielläpäi tulee käytyä. Lisää keikkoja myös ja nii. Jotai bileitäki ois kiva pitää viel täs joskus. 

Mut ei täs taas muuta, en sano et koittasin aktivoituu tän blogin suhteen jos en kuitenkaa osaa pitää sitä lupausta. Mut ehkä mä joku päivä taas palaan tänne. 

Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. -Muumipappa